Birkebeinerrennet 2019, Kari Jylhä
 Tässä valmistaudutaan lähtöön. (Kuva Kari Jylhä) |
Birkebeinerrennet 2019
Birkebeinerrennet
Johan tost on pari viikkoa, mutta näin se meni. Matkaan lähdettiin perjantaina puoliltapäivin. Säätiedote lupasi pakkaskelejä ja uutta lunta. Arvelin ottaa parit lumikelin sukset ja kuvittelin torstaina, että niitä on varastossa voideltuna. Aamulla pakatessa totesin, että näin ei ollut ja voitelin nopeasti jäykät luottaparit.
Matka toteutettiin uudella konseptilla, lento Gardermoeniin, sieltä junalla Hamariin ja kävellen asemalta hotellille, reilu puol kilometriä. Käytiin syömässä pikallisessa matujen pitämässä halparuokkalassa kenhänpohjaa ja ranskalaisia. Aamulla lähdettiin linjurilla Renaan. Auto oli jo lähteissä vartin stmyöhässä. Ennen starttia piti vielä hakea numerot molemmille päiville, alkoi olla jo kiire, mutta kerkisin ajoissa lähtöön.
 |
 Junamatkat ovat mukavia kun ulkona on kostean räntäinen tuulinen keli. (Kuvat Kari Jylhä) |
Keli oli ennusteen mukainen, torstaina oli satanut lunta ja ilmassa oli muutama pakkas-aste, mikä koski koko matkaa. Yleensä on voitelun kanssa ollut ongelmia, koska normaali karkea vanha lumi on vaatinut liisteriä. EI nyt purkkivoiteilla seinäpito. Birkebeiner on oikeastaan ainut hiihto, missä joutuu tekemään varsinaisia hiihtoliikkeitä ja sekös yllätti. Mäkeä täällä riittää ja kun niitä hiihtoliikkeitä ei ole tullut tehdyksi koko elimistö varsinkin jalat olivat uudessa tilanteessa. Puolenmatkan jälkeen alkoi reisissä tuntua silltä, että kaikki on annettu. Onneksi viimeinen kymppi on pelkkää alamäkeä. Maaliin siis päästiin.
Linjurilla takaisin Hamriin. En mennyt enää kengänpohjaravintolaan, vaan ostin marketista lämminruokatiskiltä lasagnea ja jauhellihapihvin sekä pari kaljaa ja palasin hotellille syömään ja odottelemaan Ripaa.
Lauantai aamuna sama uudelleen. Pistin jäykempään suksipariin saman voitelun ja toivoin parasta samalla kun pelkäsin pahinta. Olo oli kyllä heti lähdössä mankelin läpikäyneen. Suksikaan ei pitänyt yhtään vaikka keli oli eilisen kaltainen. Kilometrin hiihdon jälkeen kaivoin mukanaolleen pehmeän voidepurkin ja pistin pohjaan riitävän pitkälti ja paksulti voidetta. Seinäpito. Muutenkin meni kuten monesti aikaisemmin. Lähdöt on 500 ryhmissä viiden minuutin välein. Ennen kympin täyttymistä oli jo ainakin kolme tällaista ryhmää puhaltanut heittämällä ohi. Hiihtoliikkeet oli lähinnä suksilla kävelyä. Keli tais kuitenkin olla eilistä liukkaampi, koska aika nyt ei ollut paljon eilistä huonompi.
Kerkisin juur ja juur tilaamaani kolmen bussiin ja olin jälleen Hamarissa. Sapuskat eilisen konseptin mukaan ja odottamaan Risoa. No tulihan RIstokin lopulta. Aamulla sää oli muuttunut täysin. Matkatavarat raahattiin lumikinosten läpi asemalle. Lunta satoi todella rajusti. Hiihto olis tuossa kelissä todennäkäisesti jäänyt hiihtämättä. Junalla Gardermoeniini ja Finnairilla kotiiin.