Lavazzeloppet 2019, Kari Jylhä

Lavazzeloppet 24.1.2019

Keskiviikkona lähdettiin Obertilliachista kohti Predazzoa. Janserhofiin jäi kyllä kanaa kynittäväksi. Lähtiessä maksoin syntyneitä maksuja. Ei sattunut sopimuspaperi mukaan ja mummmeli laskutti meitä kolmannesta huonneesta. Papereissa luki selkeästi että olin varannut huoneiston kolmella makuuhuoneella maks. kuudelle henkilölle. Pistin jo booking.comin selvittämään asiaa.

Keskiviikkona oli tarkoitus käydä ensi katsastamassa Seiser Alm ja illan Moonlight Marathon, sitten ajaa Passo Lavazehen ja ilmoittautua tämän päiväiseen hiihtoon. Matkaan lähdettiin lumisateeessa. Bolzanoa lähestyttäessä eksytin navigaattorin jättämättä ajamatta moottoritielle. Sitten nevigaattori eksytti minut.

Noustiin vuorelle teiden vain pienentyessä. Tunti otettiin tuntuma MonteCarloränneihin ja päästiin Seiser Almin läheisyyteen. Autolla sinne ei vielä voinut ajaa enkä viitsinyt hissilläkään sinne mennä. Jatkettiin Lavazeen, taas navi ajatti jotain kinttupolkuja pitkin oikoseen. Lavazeeta lhestyttäessä esiin tulivat viimesyksyisen myrkyn tuhoisat jäljet. Myrsky oli lyönyt laajoja rinteitä täysin silpuksi. Siellä täällä oli tuhojen raivaus käynnissä, useiden vuosien urakka. Hotellin emäntä kertoi, että alue ei ole edes pahin.

Lavazessa ostettiin numerolaput aamun hiihtoon ja jatkettiin Pradazzoon. Ajoaika kuusi tuntia, olin sen verran uupunut, että en pimeässä enää lähtenyt tavoittelemaan Seiser Almi ja kuutamohiihtoa, DNS.

Aamulla lähdettiin kohti Lavazea. Perillä oltiin hyvissä ajoin. Lähtöpaikalla oli aikaisempaa vähmmän väkeä, suomalaisia taaskin runsaasti. Lavasessakaan, noin 2000metrin korkeudessa ei ollut luonnonlunta. kierreltiin avoimalla mäenlaella, muutamia kertoja ja saatiin 17 km hiihdetyksi. Hiihto oli yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Happi loppuuu ja toisaalta olen tullut laiskemmaksi yrittämään. Paikka paikoin heitin kävelyksi. Maali siis kuitenkin tavoitettiin. Palattiin hotellille ja kävin kaupassa ostamassa hedelmiä ja urheilujuomia.

*** teksti ja kuvat Kari Jylhä