Marcialonga 2019, Kari Jylhä

Jo perinteisesti hiihdettiin Marcialongan yhteydessä 15 km Predazzoon päättyvä perinnehiihto lauantaina ennen päähiihtoa. (Kuva Teuvo Valve)

Marcialonga 70 km vuonna 2019 - Kari Jylhä - 27.1.2019

"Ei tää oikein vieläkään suju, kun toi näyttö kääntyy 90 astetta, kun rupean kirjoittamaan, mutta asiaan. Niin ja teksti tehdään näppäimistötabletilla ja kuvat lisätään puhelimesta." Näin tuskailee Kari Jylhä kirjoittaessaan tätä hienoa juttua ja jatkaa...

"Sää sunnuntaina avautui ennustetun kaltaisena, lähtiessä Moenassa pikku pakkasta, mikä päivän mittaan muuttui lievästi plus keliksi, iltapäivällä jopa lumisateeksi. Lähdettiin Moenaan omalla kyydillä, auto tarjosi perillä suojaa viimeisille valmisteluille. Päätös kalustosta oli tehty jo edellisenä iltana, PELTOSEN skinit ja sukset voideltu viikko sitten kotona. Tein pikku kävelylenkin lähtöalueella ja bongasin PELTOSEN mannekiiniteamin sukset nojaamassa tolppaan.

Lähtöpaikalla on vielä rauhallista. (Kuva Kari Jylhä)

Matkaan. Lähtöhän on Marcialongassa järjestetty esimerkiksi kelpaavalla tavalla. Ensin porukka on jaettu 600 hiihtäjän lähtöryhmiin, jotka kukin odottavat omassa karsinassaan. Sitten karsinasta päästetään kerrallaan noin neljännes lähtöalueelle ja kun nämä ovat päässeet liikkeelle päästetään alueelle seuraavat hiihtäjät. Kello käynnistyy hiihtäjän ylittäessä lähtölinjan. Hiihtotaktiikkani oli selvä. Ensimmäiset 20 kilometriä rauhallisesti porukan mukana ylämäkeen kohti Canazeita, sitten mahdollisesti alamäkeä vähän rivakammin 50 km ja parinkilometrin loppunousu tilanteen mukaan.

Hiihto lähti etenemään suunnitellusti. Tasaset ja loivat ylämäet tasuria ja haarakäynnit ryntäilemättä omalla paikallani jonossa. Canazeista lähdettiin alamäkeen. Sukseni olivat selvästi keskimääräistä liukkaammat ja ohittelin jatkuvasti muita hiihtäjiä. Muutama itseäni selvästi nuorempi hiihtäjä vain ohitti minut. Muutama ryntäilijä sai kyllä laturaivoni nousemaan. Ohi on päästävä seurauksista välittämättä. Hiihtelin oikeassa laidassa kaverin perässä, Kolmas ohitti meidät oikealta lumivallin reunaa pitkin. Kaveri levis ohituksen jälkeen ladulle, edessäni hiihtänyt rysähti samaan kasaan. Kerkisin väistämään ja lataamaan pari valittua arsenaalistani käsimerkkejä en kerinnyt näyttää. Alamäet olivat muutamin paikoin samanlaisia. Miestä alkoi kaatua ja oli täysi työ väistellä pitkin pituuttaan rämisteleviä kavereita, onnistuin.

Lunta vain ladulla, mutta talven myrskyissä kaatuneita puita sitä enemmän. (Kuva Kari Jylhä)
Karhun suksilla perinnehiihdon hiihtänyt Suomen ystävä Minoru perinteisessä japanilaisessa asussa vierellään Risto Kemiläinen ja Timo Suvanto. (Kuva Teuvo Valve)

Energian saanti perustui omaan huolto, juoma juomarepussa ja muutama geeli housun lahkeessa. Maalin lähestyessä päädyin lopputaktiikkaan: varsinaisen hiihtämisen lopetan loppunousun alla ja kävelen mäen rauhallisesti ylös. Näin tein, ekan nousukilometrin kävelin kohtuu matalalla sykkeellä. Viimeiselle kilometrillä mäki loivenee ja yritin tehdä hiihtoliikkeitä. Viimeiselle nikaralle olin ihan nakit ja muusi, mutta loppulasku pelasti ja pääsin maaliin.

 

Vaihdoin kuivat vaatteet, söin ja join vähän ja lähdin noutamaan autoa Moenasta. Kävin katselemassa noin puolessa matkassa olevia hiihtäjiä, josko porukan muut kaverit olisivat ohittaneet puolenvälin. En kavereita nähnyt, mutta yleisilme paikalla oli se, että aika paljon porukkaa oli kuntoonsa nähden aivan väärässä paikassa. Sitten hotellille pesulle ja lepäämään.

 

Katselin kavereiden etenemistä nettituloksista ja todettuani sen odottamaani paremmaksi lähdin odottamaan heitä maaliin. Kävin ensi pastalla ja leimauttamassa passin ja sitten maalialueelle odottamaan. Teuvo saapuikin hetimiten ja väliaikojen perusteella Risto ja Timo olivat tulossa noin puolen tunnin päästä. Saapuivat miltei aikataulussa kehumaan hiihtämistään. Tunnin odottelun jälkeen pääsin lopulta kuskaamaan herrat hotellille, jossa nautimme illallisen ja aloimme valmistautumaan kotimatkalla.

Mastereita Predazzossa perinnehiihdon aikaan kymppimasteri Veli Rautiainen (vas), Matti Huotari, Timo Suvanto, kymppimasteri Risto Kemiläinen ja Marjatta Lehtonen. Ainakin Marjatalle ja Matille halkopinot ovat tuttuja. (Kuva Teuvo Valve)

Yläkuvassa Cavalesessä odotellaan hiihtäjiä maaliin.  Viereinen kuva kertoo Risto Kemiläisen (vas) ja Timo Suvanon saapuneen maaliin. (Kuvat Kari Jylhä)

 

Viereisessä kuvassa Worldloppetin jo eläkkeelle jäänyt "pääsihteeri" Angelo Corradini haluaa itsestää ja Minorusta yhteiskuvan Predazzossa perinnehiihdon jälkeen, koskapa olentaa kameraansa edessä olevalle naiselle. (Kuva Teuvo Valve)

 

Tässäpä alla linkki tämän vuoden  Marcialongan tuloksiin, suomalaisia oli mukana kaikkiaan 278 :

https://www.marcialonga.it/marcialonga_ski/EN_results.php