Juhani Saimovaaran tarina
 Ilmiövitriini koko komeudessaan. (Kuva Laura Kittilä) |
Juhani Saimovaaran tarina - "ELÄMYSHIIHTONI MAAILMALLA"
Otsikolla viittaan kirjaan, jonka nimi on ELÄMYSHIIHTOJA MAAILMALLA, Worldloppet Masters Finland 1986-2016. Se on vuonna 1986 perustetun yhdistyksen 30-vuotishistoriateos. Tuossa kirjassa kerrotaan, mikä on Worldloppet kansainvälisesti, miten Suomi ja suomalaiset ovat olleet siinä mukana ja myös se, mikä rooli minulla on ollut yhdistyksen toiminnassa.
12.6.2024 Hiihtomuseossa avattava vitriininäyttely perustuu ainakin suurelta osin siihen materiaaliin, jota minä olen museolle lahjoittanut. Näyttely kertoo minun tarinaani Worldloppet-hiihtäjänä. Siis sen tarinan, että olen osallistunut kymmeneen WL-hiihtoon ja saavuttanut Worldloppet Master-tittelin. Ja että olen hiihtänyt vielä viisi eri WL-hiihtoa lisää saavuttaakseni Worldloppet Global Skier-tittelin. Näyttely voisi olla kenen tahansa WL-Masterin ja WL Global Skierin tarina jokseenkin samanlaisen materiaalin avulla esitettynä. Meillä kaikilla kun on ollut täsmälleen samanlainen tavoite: kerätä WL-passiimme titteleihin tarvittava määrä suoritusleimoja. Minun passissani leimat ovat seuraavassa järjestyksessä:
1. Dolomitenlauf, 23.1.1983, Itävalta. 2. Marcialonga, 30.1.1983, Italia. 3. Finlandia-hiihto, 27.2.1983,
(40-vuotispäivänäni), 4. Birkebainer-rennet, 18.3.1984, Norja, 5. Wasaloppet, 1.3.1987, Ruotsi,
6. Engadin Skimarathon, 13.3.1988, Sveitsi, 7. König-Ludvig-Lauf, 5.2.1989, Saksa, 8. Catineau
Loppet, 17.2.1991, Kanada, 9. American Birkebeiner, 23.2.1991, USA, 10. Transjurassienne,
23.2.1992, Ranska, 11. Sapporo Ski Marathon, 14.2.1993, Japani, 12. Tartu Maraton, 12.2.1995, Viro,
13. Jizerska Padesatka, 20.2.2000, Tsekki, 14. Kangaroo Hoppet, 30.8.2003, Australia, 15. Bieg Biastow, 6.3.2010, Puola.
Hyväksytystä suorituksesta sai leiman passiin. Siltä osin tavoite ja kokemuksetkin ovat kaikille samat. Jokainen hiihtotapahtuma on elämys, jonka kokeminen on hyvinkin yksilöllinen. Elämyskokemus alkaa siitä, kun tehdään päätös johonkin hiihtoon osallistumisesta. Alkaa valmistautuminen ja varautuminen, tehdään matkajärjestelyt, sitten matkustetaan jossain tapauksessa hyvinkin kauas maapallon toiselle puolelle, ollaan perillä muutama päivä tai vähän pitempäänkin. hiihdetään ja palataan kotiin. Matkan jälkeen pystyy arvioimaan, millaisen elämyksen hiihtomatka on tarjonnut. Niin vahvan jäljen jokainen matka on jättänyt minuunkin, että vielä näin pitkän ajan jälkeenkin pystyisin kuvailemaan kokemuksiani ja elämyksiäni jokaisesta hiihtoreissusta.
Worldloppet Master- ja Global Skier-tarinat voidaan osoittaa laittamalla esiin sitä materiaalia, mitä matkoilta on kertynyt. Siinä rinnalla on jokaisen osallistujan pitänyt kuljettaa monta muuta tarinaa, joita ei voida esitellä näyttelyssä. Nämä rinnakkaistarinat ovat hyvin yksilöllisiä ja jossain tapauksessa hyvin luottamuksellisiakin, eikä niitä välttämättä haluta avata julkisiksi. Omaakin tarinaani olen tähän mennessä pohdiskellut vain omissa ajatuksissani, mutta teen nyt poikkeuksen ja avaan hieman sitä, mitä näillä rinnakkaistarinoilla tarkoitan.
1. Perheen antama tuki.
En voisi kuvitella, että perheen isänä olisin voinut kiertää hiihtotapahtumissa maailmalla, jos en olisi saanut tälle toiminnalle vaimoni ja lasteni hyväksyntää ja kannustusta. Onneksi vaimoni Marjatta on itsekin niin urheiluhenkinen, että hän on siinä rinnalla luonut oman tarinansa pääosin pitkien matkojen juoksijana, mutta löytyy häneltä suorituksia hiihdossakin, mm. 20 Finlandia-hiihtoa ja hiihdot Uudessa Seelannissa ja Australiassa.
2. Taloudelliset edellytykset.
En ole koskaan laskenut tai edes arvioinut, kuinka paljon leimat WL-passiin ovat tulleet maksamaan. Mitään halpaa lystiä eivät nämä elämyshiihdot kuitenkaan ole olleet. Ajattelen niin, että jos tällaiseen ”leikkiin” lähtee mukaan, omassa ja perheen budjetoinnissa pitää olla mahdollista tehdä varaus osallistumiskuluihin ilman, että se on pois jostain muusta tärkeästä. Elämää suurempaa satsausta tähän tai mihinkään muuhun harrastukseen ei voi tehdä.
3. Työtehtävien haasteet.
Omalta kohdaltani voin todeta, että hiihtomatkojen sovittaminen yhteen opettajan työni kanssa ei ole ollut helppoa. Oppilaitoksessa ei voi tehdä esim. lomajärjestelyjä kesken lukukauden tai siirrellä työtehtäviä myöhemmin tehtäviksi. En rupea tässä tarkemmin avaamaan, miten järjestelin tarvittavat vapaapäiväni.
Sen voin kuitenkin todeta, että ilman oppilaitoksen johdon ja opettajatoverieni, kuten myös oppilaideni myötävaikutusta se ei olisi onnistunut.
4. Ammattitaidon ylläpitämiseen liittyvät haasteet.
En voinut ylläpitää opettajan ammattitaitoa vain hiihdon ja muun kuntourheilun avulla, joskin silläkin oli oma myönteinen merkityksensä. Opetin opistoasteen suunnittelijoita ja muotoilijoita sekä kädentaitoalo- jen opettajiksi opiskelevia nuoria aikuisia. Ollakseni uskottava opettaja heidän edessään ja myös oman itsetuntoni takia minun piti kaiken aikaa päivittää omaa osaamistani. Lukuisien kesäkurssien lisäksi suoritin puuseppämestarin erikoisammattitutkinnon vuonna 1986. Kun ammattikorkeakoulu alkoi tehdä tuloaan 1990-luvun puolivälin paikkeilla, piti minun valmistautua siihen kohottamalla aikaisemman tutkintoni tasoa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Suoritin työn ohessa neljän vuoden aikana Helsingin Yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon (20.4.1993). Kasvatustieteen maisterin tutkinnon sain Helsingin Yliopistosta 27.5.1994. Yliopistovuodet olivat ehkä elämäni rankimpia ajan käytön suhteen.
Silloinkaan en kuitenkaan kokonaan luopunut WL-tavoitteistani.
5. Fyysiset edellytykset.
Jotta pitkistä hiihtomatkoista voisi puhua elämyshiihtoina, pitää olla niin hyvä peruskunto, että hiihtämi- sestä pystyy nauttimaan. Olen ylläpitänyt kuntoani talvisin hiihtämällä, muina aikoina sauvakävellen, juosten ja hölkäten, pyöräillen ja soutaen. Kaikki liikuntatavat muodostavat oman tarinansa henkilö- historiassani. Kerron lyhyesti hiihdon tarinan:
Tavoitteellisen kuntohiihdon aloitin 27.12.1976. Hiihdin silloin 11 kilometriä. Seuraava kerta oli 2.1.1967, jälleen 11 kilometriä. Koko hiihtokaudella 1976-77 hiihdin 403 kilometriä. Tällä tarkkuudella pystyn kertomaan jokaisen hiihtokertani ja -kauteni runsaan 47 vuoden ajalta aina 24.3.2024 asti, jolloin hiihdin viimeisen kerran kuluneella hiihtokaudella. Keväällä 2024 päätin näpytellä muistikirjani merkinnät Exel-taulukkoon ja annoin tietokoneen laskea yhteen hiihtämäni kilometrit. Viivan alle tuli lukema 49 081. Onko se paljon vai vähän? Mittaa kertyy yhteensä kuitenkin sen verran, että se riittää maapallon kiertämiseen ja hyvän matkaa toiselle kierroksellekin.
Tässäpä tämä on, minun tarinani ELÄMYSHIHTÄJÄNÄ MAAILMALLA. Tiivistettyyn muotoon pakattuna.
Juhani Saimovaara
Lahdessa 2.6.2024
WL-master n:o 749
WL Global Skier n:o 132 Hiihtoneuvos
Finlandia-neuvos Soutuneuvos
Käsityöneuvos (Tasavallan Presidentin 15.6.2007 myöntämä arvonimi)
