Hajanaisia muistoja hiihtomatkoilta; Hannes Larsson

Hajanaisia muistoja (englanniksi: random reminiscenses) hiihtomatkoilta (jukaistu 19.10.2023)

     Ensimmäinen Worldloppet hiihtoni oli Dolomitenlauf vuonna1977. Worldloppet perustettiin 1978, joten tämä osanottoni ei kelvannut WL passiin. Asuin silloin Italiassa ja automatka Lienziin kesti runsaat viisi tuntia. Olin muuttanut Italiaan vuonna 1976  ja sitä ennen olin harrastanut alppihiihtoa kymmenisen vuotta ja saavutin heti Ranskan hiihtoliiton luokittelussa n.s. hopeatason suurslalomissa ja pronssitason slalomissa. Sinä aikana huomasin, että laskettelun harrastajat, etupäässä aloittelijat, puhuivat halveksivasti murtomaahiihtäjistä. joiden urheilu on köyhän miehen laji. Löysin nasevan vastauksen sellaisille typeryyksille: "Mitä on alppihiihto? Mennään ylös sähkövoimalla ja  alas painovoimalla, eihän se ole alkuunkaan urheilua!"

Italiassa oli matkaa laduille pari tuntia ja palasin lapsuuteni ajan todelliseen hiihtoon. Ranskalaiset työtoverit olivat antaneet minulle lähtöjuhlassa karvasukset ja saavuin Lienziin takana satakunta kilometriä. En ollut varma pystyisinkö hiihtämään 60 km; Suomessa asuessani olin enintään tehnyt 25 km:n lenkin. Sukset olivat liian leveät ja  ne jarruttivat etenemistä. Mutta taistelin urheasti enkä missään vaiheessa uupunut. Loppusuoralla Lienzin torilla riemu pursui yli äärien: minullahan on hyvä kestävyys!

     Siitä alkoi Worldloppet urani. Ostin oikeat voitelusukset ja seuraavana viikonloppuna hiihdin Marcialongan. Seuraavana vuonna suoritin Alpentris-sarjan Dolomitenlauf, Marcialonga ja König-Ludwig-Lauf ja kävin italialasen porukan kanssa Finlandiahiihdossa ja Vasaloppetissa. Myöhemmin, jäätyäni eläkkeelle 60-vuotiaana, oli runsaasti aikaa.

Worldloppetista tuli ikämiehenä talvien (ja kesien, kuluuhan siihen kolme hiihtoa eteläisellä pallonpuoliskolla) pääkohde. Neljänkymmenen vuoden kuluessa hiihdin yhteensa 42000 km. Jotta hiihtokauden alkaessa hengitys kulkisi sopivasti, pitää ympäri vuoden treenata. Minulle sopi rullasiksihiihto hyvin; hölkkäämisen jätin pois 65-vuotiaana.. Kotikaupunkini Valence sijaitsee Rhone-joen rannalla Lyonista 100 km etelään. Jokea seuraa Via Rhona, asfaltoitu tie kävelijöille, pyöräilijöille ja rullasuksihiihtäjille tai luistelijoille. Hiihdin tavallisesti 10 km pohjoiseen ja takaisin, reitillä oli pieni nousukin.

En koskaan kyllästynyt WL hiihtoihin. Joka vuosi valitsin ohjelman ja 20 hiihtoa antaa valinnan varaa. Olosuhteet ja usein reittikin olivat vaihtelevia. Kirjassani "Cross-Country Skiing Around the World" kerroin näistä seikkailuista, joissa sain kokemuksia kaikenlaisista säätilanteista, mm. jatkuva sade, kova pakkanen ja myrsky. Sain tutustua hiihtäjiin monista maista, heistä tuli pysyviä ystäviä.  Osallistuin myös muutamaan muuhun massatapahtumaan, mm. Lapponia Viikko, Rajalta Rajalle, Pirkan hiihto, Tervahiihto, useita hiihtoja Italiassa jne. antoivat minulle päänahkansa.

Näistä hiihdoista kerääntyi kokoelma mitaleita ja rintanumeroita. Kerron tässä vielä vuoden 2004 Vasaloppetin rintanumeroista. Ystäväni Minoru Matsuyama Sapporosta oli ilmoittautunut, mutta hänen piti peruuttaa matkansa jonkun kiireellisen velvollisuuden takia ja hän pyysi minua noutamaan rintanumeronsa. Viikkoa myöhemmin tapasimme Engadinissa ja Pontresinan  ravintolassa ojensin hänelle Vasaloppetin 2004 rintanumeron 7777, jonka hän heti laittoi rintaansa ravintolan asiakkaiden taputuksien kaikuessa. Minoru olisi tietysti voinut myydä rintanumeronsa siihen tarkoitetun pörssin kautta, mutta niin harvinaisesta numerosta han ei halunnut luopua. Minun harvinaisin rintanumeroni on vuoden 2001 Birkebeinerrenetin numero 11111. Sekä Minorusta päällään rintanumero 7777 että minun rintanumerosta 11111 on kuva y.m.kirjassa.

Terveisin Worldloppet Skiers Finlandin hiihtäjille.

Hannes Larsson