Onnistunut Demino 2015

Klikkaa vasemmalla olevaa vaalean ruskeaa palkkia, niin pääset lukemaan haluamasi jutun.

Demino 14-15.3.2015

Worldloppet Finlandin porukka teki toistamiseen matkan Deminon Worldloppet ja Russialoppet hiihtoon, Matka meni todella hyvin: junalla Moskovaan ja sitten bussilla oppaan kanssa Rybinskiin, jossa majoituttiin Hotelli Rybinskiin. Hotelli on kovasti remontissa, joten huoneet olivat vähän eri tasoisessa kunnossa. Ja aikamoinen oli liiman ja muiden aineiden katku joka onneksi hellitti tuuletuksen myötä.

Rybinskistä on vielä 20 kilometria Deminon hiihtokeskukseen, joten omasta bussista oli hyötyä. Heti tullessa torstai-iltana käytiin hakemassa numerolaput ja maksettiin vakuutuksia. Sitten perjantaina käytiin kokeilemassa latuja ja todettiin ne hyviksi.

Illalla oli pasta-party, joka tarjoiltiin ihan erikseen Worldloppet hiihtäjille, jotka saivat vielä kuulla pari puhetta ja nauttia muutaman lasillisen viiniä hiihdon kunniaksi. Sama tila oli sitten meidän käytössä kaikkien hiihtojen aikana, mistä oli suuri hyöty kun saattoi säilyttää varavaatteet siellä lämpimässä. Lauantaina oli sitten 50 kilometrin vapaan hiihto Deminon hieman lyhennetyillä, mutta erinomaisilla ladulla. Ensin oli 15 kilometrin lenkki ja sitten 10 kilometrin lenkki hiihtostadionilta ja tämä hiihdettiin vielä toiseen kertaan. Hiihtokeskus on rakennettu pienen Volgaan laskevan joen rantatöyräälle, mutta muuten maasto on erittäiun tasaista koivikkoa.

Jälkimmäisellä 10 kilometrin lenkillä oli neljä rajua laskua ja nousua, jotka tuottivat kyllä meikäläiselle pienen yllätyksen, kun ei kukaan ollut varoittanut. Yksi lasku oli niin paha että edes auraamalla ei vauhtia saanut oikein hillittyä. Haavereita sattui kuitenkin melko vähän. Paikalliset venäläishiihtäjät olivat järjestään melkein ammattilaisporukkaa. Kaikkiaan osanottajia oli 50 kilometrin hiihdossa n 1500 ja lähtö tapahtui neljässä aallossa, joten ensimmäisellä kierroksella sai väistellä takaa tulijoita. Ensimmäinen lenkki oli alun tiukan nousun jälkeen miellyttävän tasainen ja toisellakin lenkillä neljän nousun jälkeen sai körötellä tasaisella baanalla. Hiihdon lähtöaika oli poikkeuksellisesti vasta 11 (jotta Moskovasta ehti tulla paikalle ilman yöpymistä!) ja, kun aurinko paistoi täydeltä terältä, niiin latu alkoi olla pehmeä ja vetinen toisella lenkillä. Sopivissa paikoissa lämpötila nousi yli 10 asteen!

Järjestelyt olivat loistavia ja tarjoilu hyvää. Yksi erikoisuus oli, että juomat tarjoiltiin pikku pulloissa mukien sijaan, joista oli paljon helpompi juoda. Tarjoilut olivat runsaita ja monipuolisia (banaani, rusina, aprikoosi, suolakurkkku, musta leipä…) Juomapisteitä kummallakin lenkillä yksi kappale ja sitten vielä maalialueella, joten 5-7 kilometrin välein sai juotavaa. Stadionilla oli kunnon kannustuskin, mutta muuten oli hiljaista ladun varressa. Hiihtäjät pääsivät näkemään toisiaan, kun ladut kohtasivat maastossa. Itse satuin tulemaan stadionille kun kärki tuli jo vastaan 10 kilometrin lenkiltä. Lupasi tiukkaa lopputaistelua, niin kuin kävikin.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli koko ajan loistava ja hiihdon jälkeiset tarjoilut mainioita. Toisena päivänä saatiin sitten nauttia maukkaista grillivartaista aurinkoisella keskusaukiolla. Suuri osa meikäläisistä hiihti molempina päivinä (ensimmäisenä päivänä hiihdettiin 50 km vapaalla tyylillä, toisena päivänä 25 perinteisellä, mutta silloin oli myös Russia-loppetin 50 km perinteisellä).

Toisena päivänä osanottajia oli vain n 250, joten ruuhkaa ei enää ollut. Deminon hiihtokeskus on tarkoitettu suhteellisen pienille osanottajamäärille eikä tänne saa kyllä katsojiakaan kovin paljoa (20 kilometriä Rybinskistä), mutta siis, jos tunnus “Big race for a big country” todella osoittautuisi oikeaksi, niin infrastruktuuria pitäisi kyllä vähän rakentaa lisää. Jos osanottajia olisi vaikka 5000, niin ahdasta tulisi! Muutenkin kyllä vähän ihmetyttää, että hiihtokeskus on rakennettu täysin tasaiselle maalle, jossa ainoat tasoerot syntyvät siinä, että latuja voi vetää joentörmältä tasaiselle useina pikku koukkauksina.

Moderneille kilpahiihtoladuille tämä ei ole ongelma, kun ne muutenkin on suunniteltu lähinnä televisiota varten, mutta tällaisille pidemmille hiihdoille kaikki ratkaisut ovat vähän keinotekoisia. Nyt Deminossa 50 kilometrin hiihdossa on kaksi ikävää ylämäki-alamäki osuutta, jossa lasketaan ja kiivetään kaikkiaan neljä-viisi kertaa. Kuten sanottu, laskut olivat tällä kertaa paljon pahempia kuin nousut… Muuten sitten huristellaan tasaisella ladulla, jossa pitoja ei oikeastaan tarvita. Demino on varmaan yksi niistä paikoista, joissa perinteisen hiihdossa ei kannata pitoa panna pohjaan.

Ainakin kaksi meikäläistä sai tällä kertaa suoritetuksi Global worldloppet skier vaatimukset (16 hiihtoa), mikä saattaa olla viimeistä kertaa, kun 16 hiihdolla päästään Global-kategoriaan. Allekirjoittaneelle jäi vielä yksi hiihto uupumaan, mutta se onkin pikkuisen hankalampi eli Kangaroo-hoppet Australiassa. Olisi kuitenkin mahtavaa vielä saada tämä meikäläisten WL- masterien haaveissa oleva suoritus kirjoihin ja kansiin. Kun Worldloppet Mastereita on jo tuhansia, niin Global skiereitä on vain pari sataa eikä kovin montaa tule lisää, jos kriteerit kovenevat….

Matkajärjestelyt olivat erinomaiset. Jos olisin matkustanut yksin, olisin tehnyt koko matkan junalla. Nyt meillä oli pikkubussi (johon suksien ahtaminen oli pikkuisen hankalaa!), joka palveli meitä erinomaisesti juuri välillä Rybinsk-Demino niin, että pääsimme kokeilemaan voiteluita ja hiihtämään perjantaina, mutta jossa istuminen välillä Rybinsk-Moskova oli hiukan puuduttavaa. Sen sijaan sitten paluumatkalla saimme hienon Moskovan iltakierroksen ennen junan lähtöä ja näimme keskustan merkittävimmät nähtävyydet ja tullessa mm. Kansantalouden saavutusten näyttelyn alueen, uuden suurkirkon ja kävelimme valaistulla Punaisella torilla päästä päähän.

Allekirjoittaneelle, joka on viimeksi käynyt Moskovassa parikymmentä vuotta sitten, tämä oli aikamoinen elämys. Ero verrattuna Rybinskiin, jossa kovin paljoa ei ollut muuttunut sitten Neuvostoliiton romahduksen, ei voi olla paljoa suurempi. Suuri kiitos hienolle oppaallemme Jelenalle, joka matkan aikana yritti valistaa meitä urhoollisesti Venäjän historian merkittävistä vuosiluvuista ja kirkoista!

Terveisin JP Roos