Pyörällä Liedosta Kivijärvelle 1958 - Juhani Enberg

Olin käynyt ensimmäisen vuoteni ammattikoulua ja suunnittelin meneväni kesäksi töihin. VR haki juoksupoikaa, niinpä menin toimeliaana Turun VR:n konepajalle kyselemään työtä, mutta sain tylyn vastauksen, että ei ole mahdollisuutta työhön, koska en ollut vielä täyttänyt 15 vuotta. Siihen jäi sitten minun töidenhaku. Itsekseni ihmettelin, miksi en kelvannut, olinhan saanut töitä sokerijuurikkaan harventajana ja nostajana jo 9-11 -vuotiaana, siis kolmena vuotena.

Tämän vastoinkäymisen jälkeen aloin pohtia, mitä nyt tekisin kesän aikana ja mielessäni alkoi muodostua radikaali suunnitelma polkupyörällä Liedosta Kivijärvelle. Lähtöpäivänä 11.6.1958 lähdin äitini kanssa (hän oli silloin töissä leipomossa) lauantaiaamuna klo 5.00 Liedon Lapinkulmalta. Reittini oli seuraavanlainen: Lieto-Oripää-Punkalaidun- Vesilahti-Nokia-Ylöjärvi-Kuru-Virrat-Killinkoski-Ähtäri-Pylkönmäki-Karstula-Kivijärvi. Nokialla satoi ja olin puolisen tuntia puun alla sateensuojassa.

Päivä oli jo ehtinyt iltapäivään, joten söin ne kaksi voileipää, jotka olivat eväänäni (aika hepposesti olin varustautunut). Matkaa ei ollut vielä puoltakaan poljettu ja eväät jo syöty! Seuraava paikkakunta, joka erityisesti jäi mieleeni, oli Killinkoski. Nuori tyttö ja poika istuivat puisessa pienessä kioskissa. En edes pysähtynyt. Ilmeisesti ajattelin, ettei kioskissa sunnuntaiaamuyöllä neljän aikaan mitään myydä. Matkaa olin tässä vaiheessa tehnyt 23 tuntia. Aamulla Karstulassa olin niin väsynyt, että lähdin kahteen otteeseen Kyyjärvelle päin. Sinä kesänä Karstulassa tehtiin tietöitä, joten sekin ehkä sekoitti väsynyttä matkaajaa. Kivijärven Rantalassa olin perillä puoli yhden maissa. Matka kesti siis 31,5 tuntia – kyllä oli nuorelle pojalle raju kuntotesti n. 440 km yhteen soittoon nukkumatta!

Vähän levättyäni ja syötyäni lueskelin paikkakunnan lehteä ja huomasin ilmoituksen Saarijärven juhannuskisoista. Ilmoittauduin kisoihin lähettämällä postikortin. En ymmärtänyt, että korttiin olisi pitänyt laittaa edustamani seura Liedon Luja, joten järjestäjät olivat postileiman perusteella urheiluseurakseni tulkinneet Kivijärven Kivekkäät, tämä selvisi minulle vasta kilpailupaikalla. Juhannuspäivänä hyvissä ajoin lähdin siis pyörällä kohti Saarijärveä. Ensimmäisenä päivänä juostiin kaksi 300 m:n alkuerää 16-17 -vuotiaiden sarjassa. Nuorempien sarjaa ei ollut ja minä olin vasta 14, niinpä jäin erässä viimeiseksi. Osanottajaluettelon mukaan Jorma Kinnunen juoksi myös 300 ja 1000 m sekä heitti keihästä 18-20 -vuotiaiden sarjassa.

Illan lähestyessä alkoi tulla yöpyminen mieleen ja koska kilpailut jatkuivat seuraavana päivänä, piti löytää yöpymispaikka mahdollisimman läheltä. Ajelin muutaman kilometrin Jyväskylään päin ja katselin latoa, johon voisin mennä yöksi nukkumaan. Palasin takaisin Saarijärven keskustaan ja lähdin Kannonkoskelle päin. Ajettuani muutaman kilometrin näin maatalon päärakennuksen sekä isokokoisen kalustovajan. Vein pyörän vajan taakse ja isojen ovien välistä pääsin pujahtamaan sisälle. Vajassa oli työkoneita ja korkea kasa olkia. Kiipesin kasan päälle, peti oli iso ja pehmeä ja nukahdin heti. Havahduin aamulla siihen, kun joku kävi hakemassa jotain vajasta. Hän ei kuitenkaan huomannut minua, kun olin yön aikana painunut syvemmälle olkikasaan. Nukahdin uudestaan ja heräsin siihen, kun Saarijärven kirkonkellot soivat. Olisi ollut fiksua käydä kiittämässä yöpymisestä, mutta ei tuossa iässä aina ymmärrä toimia hyvän tavan mukaan.  Siispä nopsasti kilpailupaikalle ja juoksemaan 1000 metriä. Jäin taas viimeiseksi, mutta ei se minun urheiluinnostustani vähentänyt.

Kilpailun jälkeen taas pyörä kohti Kivijärveä. Saarijärven ja Kivijärven väli vanhan kartan mukaan oli 66 km ja muutama kilometri vielä Rantalaan. Rantalassa taas lehteä lukiessani huomasin, että Kyyjärvellä on kilpailut. Varhain aamulla matkaan ja juoksemaan 100 metriä.  Juoksijoita oli neljä poikaa ja minulle jäi taas peränpitäjän paikka. Muistan vieläkin kaikkien ajat: 12,5/12,6/12,7 ja minun 12,8. Juoksusta jäi mieleeni ettei piikkarin piikit menneet yhtään kentän pintaan sisään, joten kenttä ei ollut tiili- eikä hiilimurskaa. Siihen aikaan käytettiin juoksumatkoilla 12, 15 tai 18 mm piikkejä.

Rantalassa autoin erilaisissa töissä. Oli lanttumaan perkausta, puiden kaatoa justeerilla talon isännän kanssa ym. Päärakennuksen pärekatto uusittiin myös. Päärakennusta oli ollut äitini isä rakentamassa 1923-24. Minut hyväksyttiin myös nuotalle mukaan. Sain tehtäväkseni nuotan vedon loppuvaiheessa ”porkkimisen” eli kalojen säikyttämisen nuotan peräosaan.

Lomailuni Kivijärvellä kesti kuutisen viikkoa.

Kotiin päätin ajaa isoja teitä pitkin. Ensimmäisenä päivänä ajoin Jämsään asti. Illansuussa alkoi kova ukkosmyrsky eikä minulla ollut sadevaatteita mukanani. Maantien välittömässä läheisyydessä oli harmaa, pieni mökki, jossa asui vanhahko pariskunta. Kyselin varovaisesti yöpymismahdollisuutta ja sainkin luvan nukkua keittiön lattialla. Aamulla lähdin jatkamaan matkaa ja päämääräni oli Tampere, jossa asui äitini tuttava. Nyt oli paljon pehmeämpi nukkuma-alusta kuin edellisenä yönä. Aamulla alkoi viimeinen osuus ja poljin hyvällä rytmillä kotia kohti uudehkolla pyörälläni, joka oli kuitenkin vain yksivaihteinen.

Kotiin päästyäni muistin, että koska on keskiviikko, niin Liedon Lujalla on sarjakilpailu. Joten taas vaan pyörän selkään ja menoksi Liedon kirkolle, eihän sinne ole kuin 8 km ja olinhan sinä päivänä jo ajanut 170 km, joten tämä pikkumatka taittui tuossa tuokiossa ja kannatti vielä tehdä, koska hyppäsin pituushypyssä uuden ennätykseni 4,82 m. Jotkut yksityiskohdat pysyvät hyvin muistissa vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Syyskuun alussa alkoi taas ammattikoulu. Äidinkielen tunnilla piti kirjoittaa aine menneestä kesästä. Aineeni alkulause oli ”Nyt se tomuinen ja lämmin kesä on ohi.” Minulla on nimittäin tallella vielä ainevihko. En ollut kuitenkaan kirjoittanut niin seikkaperäisesti pyöräreissusta kuin nyt tässä olen tehnyt. Lopuksi aineessani oli lause ”Hengissä kotiin pääsin, vaikka ei olisi luullut”.

Näin jälkikäteen ajatellen koko reissussa ei ollut yhtään vaaratilannetta, onneksi. Tätini taisi kuitenkin kerran säikähtää, kun olin mennyt järvelle ongelle. Kala ei ilmeisesti ollut syönnillä, joten olin mennyt veneen pohjalle pitkäkseni ja nukahtanut ja tuulen vire kuljetti venettä pitkin järveä. Tätini juoksi nimeäni huutaen huolestuneena rantaa pitkin, kun minua ei näkynyt veneessä. Pääsin ilmeisesti pienillä nuhteilla, koska minulla ei ole niistä muistikuvaa.

Paljon on jäänyt mieleeni kesästä -58 ja muistelen niitä lämmöllä.

Turussa 18.9.2012

Juhani Enberg

Ps. Äitini Kerttu oli Kivijärven Kotilaisia