Pauli Siitonen - hiihtolegenda ! (tarina 12)

Pauli Siitoselle Worldloppet Master -arvo

Suomen kaikkien aikojen menestyneimmälle pitkänmatkan hiihtäjälle Pauli Siitoselle luovutettiin Finlandia-hiihdon kansainvälisessä Master-tilaisuudessa perjantaina 26.2.2016 Worldloppet Masterin arvo.

Kuva kansikuva Pauli Siitosesta kertovan kirjasta "PAULI SIITONEN maratonhiihdon legenda", kirjoittanut Lauri Järvinen 2013.

PAULI SIITONEN - HIIHTOLEGENDA !

Pauli Siitosen saavutukset pitkien matkojen hiihdossa ovat vertaansa vaille. Hän osallistui vuosien 1972-1984 välillä yli sataan nykyisiä Wordloppet- ja Euroloppet-hiihtoja vastaaviin massahiihtoihin, niistä valtaosaan ulkomailla. Näissä hiihdoissa Pauli Siitonen sijoittui kolmen parhaan joukkoon lähes puolessa. Pauli on toinen kahdesta suomalaisesta Vasaloppetin voittajasta. König Ludvig Laufin hän voitti 6 kertaa, Finlandian 5 kertaa. Voittoja on lisäksi Marcialongasta, Dolomitenlaufista, Kanadan hiihdosta sekä lukuisista pienemmistä hiihdoista ml 7-milan Ruotsissa ja Pogosta Ilomantsissa. Engadin ja American Birkebeiner jäivät valloittamatta, mutta palkintosijoilla Pauli oli kummassakin, Engadinissa jopa kolmesti. Jokaisena vuonna 1975-1980 Pauli Siitonen voitti silloisen Euroloppetin, mitä voidaan pitää nykyisen FIS Marathon Cupin edeltäjänä. Kansainvälinen hiihtoliitto nimesi hänet kuutena vuotena maailman parhaaksi pitkän matkan hiihtäjäksi.

Tänä päivänäkin hänen maineensa on Euroopassa tunnetumpi kuin monen olympia- tai MM-kisojen voittajan. Opetusministeriö on myöntänyt vuonna 2009 Pauli Siitoselle Pro Urheilu –tunnustuksen.

Simpeleen poikia

Tapasimme Pauli Siitosen hänen viihtyisässä kodissaan Espoon Olarissa. Vaimo Kirsti tarjoili meille vieraanvaraisesti kahvia ja maukkaita leipiä. Juttumme kiersi aluksi Paulin lapsuuteen. Hän syntyi Simpeleellä vuonna 1938 juuri sotavuosien alla. Hän oli yhdeksänlapsisen perheen vanhin. Isä hankki elannon perheelle Yhtyneiden Paperitehtaiden palveluksessa Simpeleellä. Äiti hoiti kodin ja suuren perheen. Isä harrasti hiihtoa myös kilpailumielessä. Häneltä Pauli sai tartunnan lajiin ja voitti pian mm koulujen väliset hiihtokilpailut. Lapsuusvuosien seura oli Simpeleen Urheilijat.

Vuonna 1954 Pauli lähti Valkeakoskelle Yhtyneiden Paperitehtaiden kolmivuotiseen ammattikouluun. Urheilu oli Valkeakoskella kovassa kurssissa ja itse yhtiön ”patruuna” , vuorineuvos Juuso Wallden kävi kannustamassa urheilijapoikia samalla kuin tarkasti oppilaitoksen asuntolan. Hän tunsi myös nuorensa nimiltä. Pauliltakin hän kysyi usein ennen kilpailuja: ”Siitonen, onko kunto hyvä?”  Talvella 1956 Pauli voitti Suomen ammattikoulujen hiihtomestaruuden. Ammattikoulun jälkeen Pauli palasi Simpeleelle ja oli jonkin aikaa työssä Simpeleen paperitehtaalla.

Vuonna 1957 Helsingin Suunnistajat sai houkuteltua Paulin riveihinsä ja Helsinkiin. Helsingin Suunnistajat oli tuohon aikaan huippuseura muussakin kuin suunnistuksessa. Ja olihan Pauli hyvä suunnistuksessakin. Seuraavaksi vuorossa oli armeija ja Kaakkois-Suomen Rajavartiosto. Puolustusvoimien hiihtomestaruus tuli vuonna 1958.  Armeijan jälkeen Pauli palasi Helsinkiin ja toimi aluksi puoli vuotta kouluttajana Santahaminassa. Siellä hän päätti kouluttautua poliisiksi. Poliisiksi Pauli valmistui 1960. Seuraksi tuli Helsingin Poliisivoimailijat, minkä jäsen Pauli edelleenkin on. Poliisivoimailijoissa lajeina oli hiihdon ohella suunnistus, jossa siinäkin tuli menestystä. Vasa hiihdon voittovuonna 1973 Pauli valittiin vuoden poliisiurheilijaksi.

Hyvät ominaisuudet kestävyysurheiluun

Nuori mies huomasi jo varhain taipumuksensa ylipitkän matkan hiihtoihin. Menestystä tuli kuitenkin normaalimatkoillakin. Grenoblen vuoden 1968 olympialaisiin Pauli Siitonen nimettiin Suomen joukkueeseen 50 km matkalle. Kisoissa koko joukkueen voitelu epäonnistui surkeasti. Karkealla ladulla voiteet kuluivat pois ja mitään ei ollut tehtävissä. Paulin sijoitus oli 19. ja harmistus suuri, koska kunto oli kohdallaan. Pauli totesi meille, että Grenoblen 50 km oli ainoa kisa, missä hän ei itse voidellut suksiaan vaan jätti tehtävän maajoukkueen voitelutiimille. Hän ei kuitenkaan halunnut jossitella, olisiko hän omalla voitelulla päässyt Grenoblessa parempaan tulokseen.

Toisenkin kerran Paulilla oli huonoa onnea arvokisojen osalta. Vuoden 1974 MM-katsastuksissa hän sijoittui kolmanneksi 30 km:llä ja sai kuulla sen riittävän pääsyyn Falunin MM-kisoihin. Hän hiihti vuodesta 1974 alkaen ulkomailla muovisuksilla ja olisi halunnut käyttää niitä myös Falunissa. Lopullisessa valintatilanteessa Suomen hiihtojohtajat kuitenkin päättivät, että kisoissa hiihdetään suomalaisilla puusuksilla. Helsinkiläisyyskään ei ollut Paulille varsinainen valtti. Niinpä hänet pullautettiin joukkueesta pois. –Tyhmyydestä sakotetaan, Thomas Magnusson voitti kisoissa 30 km:llä kultaa muovisuksilla ja Juha Mieto puusuksilla jäi toiseksi.

Vasaloppetin voitto vuonna 1973

Erik Pihkala –kuuluisa naparetkeilijämme- oli jo pitkään innostanut Paulia osallistumaan ylipitkien matkojen hiihtoihin, erityisesti Vasaloppetiin. Paradoksaalisesti tilaisuutta siihen ei kuitenkaan tullut ennen kuin vuonna 1972. Salpausselän kisat olivat Suomen Hiihtoliitolle tärkeitä ja ne menivät päällekkäin Vasa-hiihdon kanssa. Kotimaiset huiput haluttiin pitää Salpausselällä ja isännän ääntä oli pakko kuuleminen.  Vuonna 1972 Pauli kuitenkin vihdoin pääsi mukaan. Tapansa mukaan Pauli johti kisaa pitkiä matkoja, mutta lopussa ”paukut”  hiukan loppuivat  Tuloksena oli kuitenkin ensikertalaiselle upea kolmas sija.

Seuraavana vuonna 1973 oli Vasa-hiihdon 50-vuotisjuhlahiihto. Siitä tuli Siitosen juhlaa! Hän voitti yli kahdella minuutilla, mutta ei tajunnut olevansa voittaja vielä siinäkään vaiheessa, kun loppusuoralla hänelle laitettiin seppele kaulaan! Vasta maalissa vaimo Kirsti ja Pekka Kuvaja -ensimmäinen suomalaisvoittaja vuodelta 1974- saivat hänet uskomaan voiton. Kilpailua johtanut Thomas Magnusson oli noin 10 km ennen maalia huoltoaseman väenpaljoudessa joutunut voitelemaan suksensa uudelleen ja Pauli oli huomaamattaan päässyt ohitse. Lopulta Magnusson jäi kolmanneksi yli 5 minuuttia Paulille hävinneenä. Tätä Vasaloppetin juhlavuoden voittoa Pauli sanoo pitävänsä uransa ylivoimaisesti parhaana saavutuksena. Mukana hiihdossa olivat kaikki maailman sen ajan huippuhiihtäjät lukuun ottamatta Suomen huippuja, jotka kisasivat Salpausselällä. Moran oman pojan, jo uransa lopettaneen suurhiihtäjä Mora-Nisse Karlssonin onnittelut ja lämminhenkinen huolenpito ja ystävällisyys ovat säilyneet mieluisina muistoina Paulin mielessä.

Toisenkin kerran Pauli oli lähellä voittaa Vasaloppetin. Se tapahtui vuonna 1979. Hän oli loppusuoralle tullessaan johdossa ja onnistunut karistamaan seuraajajoukon muutaman kymmenen metrin päähän. Vilkaistessaan loppusuoran alussa taakseen, hän oli niin varma voitostaan, että ryhtyi loppusuoralla vilkuttelemaan yleisölle eikä katsonut taakseen. Vauhti pääsi vähän hidastumaan. Kymmenen metriä ennen maalia takaa tuli Ola Hassis ja kurottautui edelle Siitosen ehtimättä enää kiihdyttää vauhtiaan. Pauli sanoo, että jos 1973 voitto oli uran suurin voitto, tämä oli varmaan katkerin tappio ja vain oman huolimattomuuden takia.

”Siitonen Schritt”

Saatuaan vihdoin v 1972 luvan jäädä pois Salpausselältä ja osallistua Euroopan pitkän matkan hiihtoihin alkoi Pauli Siitosen huippukausi. Sitä kesti aina vuoteen 1984. Ja menestystä tuli. Heti ensimmäisenä vuotena Marcialongan voitto ja edellä kuvattu Vasaloppetin kolmas sija. Parhaina vuosina Pauli osallistui 14 ylipitkän matkan hiihtoon. Euroopan hiihtojen lisäksi hän kävi Sapporossa, Kanadassa ja USA:ssa. Pauli halusi yleensä johtaa hiihtoja ja sitä kautta hän sai nimiinsä myös kuuluisan ”Siitonen Schritt” tyylin.  Tyylin syntyyn hän sanoo olevansa ansioton. Toispuoleista potkua oli aina harrastettu kovilla pohjilla. Seitsemänkymmentäluvulla muovisukset valloittivat hiihtomaailman. Alkuaikojen muovipohjissa voiteet eivät pitkillä matkoilla ja karkeilla keleillä tahtoneet pysyä vaan kuluivat pois. Kun latupohjat olivat uusilla latukoneilla tehty leveiksi ja koviksi, syntyi luonnollinen tarve potkia vauhtia toispuoleisella potkulla. Koko kärkiletka sitä yleensä käytti, mutta koska Siitonen yleensä veti joukkoa, hän sai tyylin nimiinsä. Pauli toteaa kyllä, että tyyli sopi hänelle ehkä paremmin kuin joillekin muille, koska hänellä oli vahvat jalat ja hän jaksoi pökkiä vauhtia. Jännittävää kyllä Pauli totesi, että nykyinen luistelutyyli ei olisi hänelle oikein sopinut. Hänellä oli nykymuotoiseen luisteluhiihtoon väärä painopiste, eikä hän myöhemmin uransa lopetettuaan ja kokeillessaan luisteluhiihtoa oppinut sitä kovin tehokkaasti.

Kovaa harjoittelua ilman stipendejä!

Suuri kisamäärä ja menestys vaativat harjoittelulta paljon. Paulille kertyi parhaimmillaan vuosittain noin 10 000 harjoituskilometriä,  joista 6 000 km rullasuksilla ja 4 000 km lumella. Leireillä vedettiin joka päivä vähintään 60 km. Ihmekö, että kunto sitten kesti viikon välein olleet täysvauhtiset pitkien matkojen rääkit. Siitosen mielestä suomalaisten nykyhiihtäjien harjoittelu on aivan liian ”lepsua”. Kuvaavaa oli, kun eräät olympiahiihtäjämme olivat v 2015 alkutalvesta norjalaisten maratonhiihtäjien leirillä ja totesivat harjoittelun olevan heille aivan liian raskasta. Ilmankos norjalaiset nykypäivänä hallitsevat hiihtolajeja mennen tullen!  

Siitosen huippuaikana ei tunnettu urheilustipendejä. Työn ja urheilun yhteensovittaminen oli ”taidetta”. Poliisin oli anottava palkattomat virkavapaat, eikä se aina ollut helppoa. Kaikki eivät katsoneet hyvällä huippu-urheilua työn ohessa. Pauli toteaa, että urheilu kyllä häiritsi hänen urakehitystään poliisissa. Hän sanoo urheilun kuitenkin tuoneen paljon enemmän kuin se vei. Ilman urheilua hän ei koskaan olisi voinut nähdä niin paljon maailmaa eikä tavata ja ystävystyä niin monien ja eri lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa.

Mukavaa matkaseuraa

Erityisellä lämmöllä hän muistelee eurooppalaisiin hiihtoihin osallistuneita, aktiivihiihtäjiä selvästi vanhempia hiihdon harrastajia. Siitosen aikana helsinkiläiset olivat joukossa nykyiseen verrattuna ”yliedustettuja”. Matkat järjestettiin toisinaan Charter-lennolla Helsingistä. Usein kierrettiin samalla matkalla ja osin samalla porukalla Dolomitenlauf, Marcia Longa ja König Ludvig Lauf. Helsinkiläisten  joukossa –tässä nimiä mainitsematta- oli niin professoreita, liike-elämän johtajia, huippujuristeja, opetusalan korkeita virkamiehiä kuin urheilujohtajiakin usein vaimoineen. Tämä joukko kannusti ja tuki aktiiveja. Yhteishenki oli hieno.  Anekdoottina Pauli kertoo, että joiltakin aktiivihiihtäjiltä oli pallo hiukan karannut hiihtojen jälkeisessä karonkassa ja hotellin ovi oli särkynyt. Taustajoukko hoiti asian ja korvauksen saman tien hotellin kanssa omasta pussistaan ja suomalaisten maine säilyi!

Paulin suosikki Vasaloppet  ja vaimon Dolomitenlauf

Lopuksi emme voi olla kysymättä, mikä hiihto on Paulin ja hänen vaimonsa suosikki. Paulin vastaus on Marcialonga ja Kirsti-vaimon Dolomitenlauf. Kummassakin huppukilpailijat ja vaimot hoidettiin aina aivan erinomaisesti. Mieltä lämmittävä on myös aikaisemmin kerrottu Mora-Nissen ystävyys, mikä ei suinkaan loppunut Paulin voittovuoteen.

Vieläkö Worldloppet hiihdot kiinnostavat?  Pauli vastaa: Kunto varmaan sinänsä hyvin riittäisi, mutta pelkään, että ladulle numero rinnassa lähtiessä kilpailuvietti muodostuisi liian suureksi ja sitä seuraava väsähtäminen tuntuisi vanhasta mestarista pahalta!

8.12.2015

Erkki Tikkanen ja Pekka Anttonen

*************************************************************************************

Alla Pauli Siitosen keskeisimmät hiihtosaavutukset !